keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Odotusta

Hei! Terveisiä täältä pentulaatikon reunalta! Hipun pennut ovat syntyneet. Emo ja pennut voivat hyvin. Mutta mennään ajassa hieman taaksepäin. Hippu eli Niinipuun Sarasolveig on sijoitusnarttuni ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta, jonka sai Melli 26.4.2011. Näistä ajoista pidin pentupäiväkirjaa. Hippu eleli Anun luona Karttulassa, kunnes tuli sen aika saada pentuja. Pentueen isäksi valikoitui Bodeneis Frej Frosti eli Kelpo. Se on hieno uros ja olen iloinen myös siitä, että Kelpon emänisä on Karjakon Huikanpoika, uros jota olen erityisesti ihaillut (ja tänä kesänä poisnukkunut) ja emänemä on Fennican Geeba Gerbera, kaunein göötti kaikista, puhumattakaan muista huikeista sukulaisista. Nyt sain nämä kaikki upeat koirat kasvattieni sukuun. Astutuspäivä oli 15.7.2013. Jännityksellä odotimme seurauksia ja kuukauden jälkeen ultrassa näkyikin ainakin neljä pentua. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa Hippu saapui meille mammalomalle.

Melli ja Hippu

Hippu ja vauvamaha 46 vrk.

Vanha koiramme Pamikin virkistyi uudesta kaverista :)
Hippu oppi nopeasti talon tavoille ja hyväksyi jopa kissatkin jotenkuten, vaikka ei ollut sellaisia tavannut sitten pentuaikojensa. Kävimme pienillä lenkeillä, mutta vähitellen viimeisellä viikolla Hippu ei selvästikään ollut halukas lähtemään minnekään, vaan sille riitti pihapiirissä rauhallinen kuljeskelu. Ruokahalu sillä oli erinomainen, ja kyllä sen läsnäolo nopeutti Mellin ja Paminkin ruokailuhetkiä.

Hippu ja maha 50 vrk.


Tässä maha on jo selvästi suurentunut! 54 vrk.
Hippu katseli, kun isäntä keräili omenia yläoksista. Jalkojen välissä on oma saalis, jota se maisteli.
Perjantaina 13.9. (huono kaiku tuossa päivämäärässä, olisi pitänyt arvata) Hipulla oireet lisääntyvät niin kovasti, että soitin jo Anulle ja hän tulikin meille nähdäkseen pentujen syntymän. Meillä oli ihan kivaa ja Anu nukkui Hipun kanssa, mutta oireilut hiipuivat eikä pennuista kuulunut sen kummempaa. Harmitti, mutta minkäs teet, kun oireiden perusteella olisi voinut luulla vaikka mitä, mutta ei niistä vielä mitään seurannutkaan. Anu lähti kotiin seuraavana päivänä. Minä nukuin Hipun kanssa toisen yön, mutta sekin oli vielä rauhallinen. Vasta sunnuntai-iltana alkoi näkyä uusia merkkejä ja uskalsin ennustaa seuraavasta yöstä tulevan levottoman. Hippu ei ollut syönyt oikein mitään pariin päivään ja illalla se muuttui jotenkin äreäksi toisille koirille ja varsinkin kissoille. Jouduin sulkemaan sen omaan rauhaan pentuhuoneeseen. Hippu on normaalisti mitä suloisin persoona, joten muutos oli selvä ja siitä näki, että se halusi olla rauhassa ja keskittyä tulevaan koitokseen.

Hippu (maha 60 vrk) ja taustalla Melli.
Sumuinen aamu, koirat odottelevat sisälle pääsyä. Vasemmalta Melli, Hippu ja Pami.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti